Suru on kunniavieras - Jenni Vartiainen

Surua kyynelin kastella täytyy

Jotta se puhkeais kukkaan

Helli ja hoivaa varoen vaali

Ettei se menisi hukkaan

Pois älä oveltas käännytä koskaan

Suru jos koputtaa milloin

Pyydä se sisälle syötä ja juota

Tarjoa yösija silloin

Sitten kun kukkanne kesän on nähnyt

Hajoaa se maahan multaan

Näet sen silti kukkana aina

Muistot on kalleinta kultaa

Eikä se vieraasi asumaan jäänyt

Lähti se muualle matkaan

Vielä se tulee mennäkseen jälleen

Lähemmäs kuin aavistatkaan

Se mitä kunniavieraasi kertoo

Kätke se sydämees tarkoin

Ei niitä oppeja kirjoista löydä

Et ostaa voi miljoonin markoin

Itkuja varten on ihmisen silmät

Vieriikö kyyneleet

Tuleehan tuolta se toinen päivä

Kun on kepeät askeleet

Sitten kun kukkanne kesän on nähnyt

Hajoaa se maahan multaan

Näet sen silti kukkana aina

Muistot on kalleinta kultaa

Eikä se vieraasi asumaan jäänyt

Lähti se muualle matkaan

Vielä se tulee mennäkseen jälleen

Lähemmäs kuin aavistatkaan

Sitten kun kukkanne kesän on nähnyt

Hajoaa se maahan multaan

Näet sen silti kukkana aina

Muistot on kalleinta kultaa

Eikä se vieraasi asumaan jäänyt

Lähti se muualle matkaan

Vielä se tulee mennäkseen jälleen

Lähemmäs kuin aavistatkaan